Sitten lupia ostamaan, vuorokausi 15e, oikeuttaa 4 kalan ottamiseen. Vene otettiin 12 tunniksi, 6e.
Seuraavaksi aiheena oli vapojen ja muiden välineiden kokoon laittaminen. Samalla joku uisteli vaapulla siitä neniemme edestä komean kirren. Se toikin intoa huimasti ja tavarat kasaantui äkkiä. Vene vesille!
Ankkuroitiin heti 30m päähän tutulle hyvälle paikalle. Tässä kohtaan on syvempää ja pohjassa on ilmeisesti kallio. Kesällä tosi kova paikka. Kallio viilentää pohjavettä ja kalat viihtyvät siellä.
Kaloja pintoi ihan kivasti. Aloittelin 3uppo siimalla, oranssi isohko liitsi ja koko oranssi booby mulkosilmä.
Ajattelin, tai itseasiassa molemmat ajattelimme, että kaloja tulisi runsain mitoin, sitä oli istutettu edellisenä päivänä 700kg..
Tästä huolimatta perholla oli tosi vaikeaa, vaappumiehet saivat pari kirreä taas. Päätettiin vaihtaa paikkaa kauemmas. Tuuli sotki kuitenkin suunnitelmat täällä. Ei siis kauaa viihdytty, palattiin vanhoille paikoille takaisin. Vedin edelleen samalla setillä, oranssi liitsi ja oranssi booby. Heittoa toisen perään. Pian perho juuttui johonkin, tuntui oikeasti ihan potkulta. Vastaisku! Tuntui kun jotain olisi irronnut pohjasta, tuntui jopa että se laittaisi hanttiin, ei , ei se laittanut, loppumatkan se tuli kiltisti, kuin olisi sukkaa vetänyt. Nostin sen veneeseen. SIMPUKKA?! Ja koukku oli simpukan sisällä, liitsi meni siis pohjia pitkin ja simpukka oli iskeytynyt kiinni kun liitsi huiskutti sen kohdalla.
Ennen en simpukkaa ole muistaakseni perholla saanut. No ei nyt ihan MP (munat pataan) reissu siis tullut.
Kisatreenistä ei siis oikein mitään tullut. Kalat todella aralla otilla. Päätettiin että halutaan pari kirreä saada. Virvelit olivat matkassa, tehtiin "rikos" ja viriteltiin tahnapallot pyyntiin. Heitettiin ne veneen lähettyville ja jatkettiin perholla kalastusta. Tunti kului kunnes jasun jarru narisi jo tovin aikaa ja välillä lähti jo kunnolla laulamaan. Annettiin kalan viedä jotta se nielaisisi tahnan syvemmälle, näin kalan saisi varmasti ylös. Jarrua sis pidetään niin löysällä, että kitkaa ei ole ollenkaan ja siima luistaa vapaasti. No yhtäkkiä siimaa ei enään kelalta lähtenytkään. Päätettiin katsoa onko siellä kalaa. No ei ole! Tuli vain tahnapallo joka oli purtu lyttyyn.
Kalat vain leikki meidän kanssa! Nauroi säälittäville yrityksillemme. Tästä masennuimme ja lähdimme rannalle tekemään nuotion.
Päätettiin mennä laavuniemen nokkaan, jätettiin vene kauas, että kalat eivät säiky. Tahnat pyyntiin ja nuotion sytyttelyyn. Notski saatiinkin roihuihin nopeasti. Kello alkoi olla 21:00.
TAAS. Jasun siimassa tapahtui värinää, todella varovaista ja hentoa. Yhtäkkiä kela alkoi rätistä ja siimaa juoksi. Ajattelimme sen antaa taas viedä sitä ihan vapaasti ja niellä syötti. EI. siima löystyi. Tarkastus. Onko kala? ei... Taas tuli littaan purtu tahna. Kalat todellakin leikki syöteillämme. Tiedä sitten, josko ne olivat vanhoja ylivuotisia istukkaita, jonka aivokapasiteetti on yllättäen noussut ja ne ymmärtävät miten tahnapalloista saa syötyä jotain, ilman että jää koukkuun kiinni.
Järvi oli aivan tyyni, todella hiljaista.
RANNASSA MULAHTI! Hahaa. Äkkiä perhot hollille, ei napannut. Yhtäkkiä ojarummusta kuului loisketta. Kirre yritti nousta putkea pitkin tien ali toiselle lammelle. Toisesta lammesta tuli siis tien ali putki itse Seljes järveen. En tiedä onko putkessa verkko, jotta kalat eivät vaeltaisi pois, viereinen lampi on kyllä tosi pieni. Monesti niitä illan aikaa sielä pärskytti, putkessa, helppohan siitä olisi sinne mennä. No kalat mulauttelivat myös virtakohdassa. Putkesta tulee virran mukana ruokaa toisesta lammesta ja kirret viihtyvät siinä kohtaa. Päätettiin mennä sinne heittämään, kierrettiin kaukaa rannalta ja saavuimme virtakohtaan ryömien. Jännittävää. Ihan hiljaista, jossain kukkuu käki, suolta kuuluu välillä kurjen soidin, järven toiselta puolelta kuuluu palokärjen nakutus joka kaikuu aina 3 kertaa peräkkäin, upeaa. Yhtäkkiä hiljaisuuden peittää mulautus, aivan vieressämme mulauttaa kirre. Katsomme toisiamme hauska virne naamalla. Jasu heitti toiselta puolelta virtaa ja minä toiselta. Pian mulautti toinen, ja pari metriä kauempana kävi valtava sukellusvene näyttämässä selkäänsä. Heitto, ei nappaa, heitto, ei nappaa... Heitto... Siima on mutkalla kun nyin siimaa ihan hitaasti itseäni kohti, kurkistelen heinikon takaa, olen miltein makuullani. Siima alkaa suoristua pikku hiljaa, vielä yksi uittonykäisu ja siima suoristuu, vastaisku! Pärskäytys, kiinni on! Riemuhuudot kaikuvat veden pintaa pitkin. Väsytys on alkanut, kirre tempoo mukavan tovin, mutta antautuu pian haavin pohjalle. Jes! Eka kirre on tosijuttu. Oranssi liitsi toimi. Reissu pelastettu. Oli muuten tumma kutuasuinen kollikala, maitia roiskui sammaleikolle. Kilon painoinen kirre. Nätti ja ehjäeväinen. Perhoa irroitettaessa paikassa mulauttaa toinen kirre, päätimme antaa paikan olla hetken rauhassa ja mennä laavulle kattomaan tahnaonkien tilanne. Vaihdoin kelalle muuten aikaisemmin pintasiiman. Upposiimatouhut sai unohtaa!
Tahnoissa ei ollut mitään, heitimme ne takaisin pyyntiin. Jälleen aivan rannan vieressä mulahti, heitimme perho kohdille, mitään ei kuulunut. Hetken päästä huomasimme, että minun tahnaongen siima oli löystynyt. Kela ei pidä minkäänlaista ääntä, jos siimaa poistuu siitä, joten vientejä on vaikea huomata, ellei tarkkaile vapaa.
Kelasin löysää pois, huomasin että tahna lähti liikkeelle aivan eripaikasta mihin olin sen heittänyt, kala oli kuskaillut sitä huomaamattamme. Taas oli tahna pureksitty lyttyyn. Uusi pallero koukkuun ja pyyntiin. Taas mulautti rannassa! Kumma juttu, aivan 2m rannasta, jossa on noin 30-40cm vettä. Heittelimme hetken, mutta mitään ei kuulunut, välillä näkyi rantaviivassa veden pinnassa aaltoilua, jotka kala aiheutti uidessaan pinnan tuntumassa, välillä nousi isoja pyörteitä pohjasta, kalan huiskautettuaan pyrstöllä kovaa. Jasu huomasi rantaviivaa pitkin uivan kirren, heitti liitsiä sille, mutta ei ottanut, kala poistui. Minä heitin toiseen kohtaan jossa näkyi vaivinaista aaltoilia, liitsi laskeutui veteen ja samalta kohtaa lähti kala jasuun päin, jasu heitti ennakkomatkaa kalaan ja pian NAPPASI! Kala möyri paikoillaan, eikä liikkunut juuri mihinkään, möyri möyrimistää, tuli pyörähtämään pinnassa jolloin huomattiin että kalalla oli kokoa. Pikku spurtti, siimaa katosi kelalta ihan kivasti, ojensin jasulle haavin. Tottakai enkkakala pitää ite saada pussittaa! Kala tuli kohtuu kiltisti haaviin päin, kurotus, ei, kala polskautti haavista pois. Tämä aiheutti muutamia sydämen tykytyksiä, uusi yritys, jälleen sama! Pelko kalan karkaamisesta alkoi kutitella. Kolmas yritys, jehee! Sielä se köllötteli haavin pohjalla. Tosi hyvä kala! Koput ja onnittelut. Jasulle tuli enkka kirjolohi. Pari kuvaa ja sitten perkuuhommiin. Kala oli ihan täynnä mätiä. Paino lähenteli 4kg. Pituutta 65cm Kello oli noin 23:00
Kala nappasi oranssiin liitsiin, jonka annoin jasulle aikasemmin. Jasulla oli liitsirasia hukassa, sidoin sille muutaman edeltävänä iltana. Aina pitää auttaa kalakaveria! :)
Taas rummun luona virran edessä mulautti. Jasun peratessa kalaa, lähdin minä hipsimään virtakohtaan päin. Taas ryömiä möngersin sammaleikossa. Mahdollisimman hiljaa piti päästä. Olin taas rannan reunassa heinikon takana. Yhtäkkiä tuli hiljalleen usvaseinämä järveltä. Ruohikon korsia pitkin valui vesipisaroita kun kosteus tiivistyi yhteen. Edessäni kävi hiljainen pyöräytys virran reunassa, yksi kirre yritti putkeen. Jättäen melko olemattomat pärskeet mitä normaalisti. Heitin saman liitsin veteen rullausheitolla, siiman laskeutuessa veteen, tuli hiljaiset aallot kun kirjolohi säikähti ja lähti poispäin. Pian kävi taas muutama mulautus ja yksi upea head and tail tuikki ihan vieressäni. Päätin heittää liitsin nyt virtaan ja kalastaa liitsillä larvastamalla. Siima tökkäsi ja 3 lujaa tempaisua, kostea siima luiskahti sormien välistä ja vastaisku jäi tekemättä, taas tuli isot pyörteet pohjasta asti, kala oli iso! Aallot veivät poispäin, joten se kala oli ainakin hetken aikaa pelistä pois, heitin nyt virran reunalla ja larvastin sitä hitaaaaasti uittaen, siima jäi paikoillee, nostin vavan pystyyn ja kiinni oli! Huikkasin Jasulle että kirre kiinni, haavi oli Jasun luona laavulla. Jasu kysyi, että tuoko haavin. Sanoin että ei tarvi. Kala väänsi hyvin, mutta oli huomattavasti pienempi mitä minun edellinen. Sain kalan rannan lähelle ja koukkasin sen käsin rantaan. N. 600-700g kirre. No, ihan kiva kala! :)
Koitin kuvata kalaa, oli kuitenkin jo niin hämärää, että pitkällä valotuksella kuvista ei tullut mitää, kun kädet vapisivat jonkinverran kylmyydestä. Pari kirreä pyöräytti vielä virrassa. Lähdin perkaamaan kalaa laavulle.
Verrattiin kalaa jasun körmyyn ja naureskeltiin tovi. Mahtava reissu ollut. Kisatreenailusta ei oikein tullut mitään, mutta arkojen kirjolohien kalastus oli kyllä mukavaa puuhaa, kisoissa ei tule tuollatavalla ryömittyä, siellä siihen ei ole aikaa. Pitää vain koittaa saada mahdollisimman monta kalaa ja välttää perhojen menetyksiä.
Järven toiselle puolelle ei enään näkynyt, usvaa oli jokapaikassa, silkkiuikun ääni kantautui luoksemme.
Päätimme lähteä rummulle vielä heittämään. Kaloja mulautteli vielä vähän väliä. Vaihdoin keltaisen liitsin, saman peliliikkeen teki myös Jasu. Toinen heitto ja perhoni perään tuli pyörteet, tärppiä ei tullut. Kirre seurasi perhoa ja kääntyi sen takana pois. Kalastimme vielä melko pitkään. Kello oli 00:30. Päätimme mennä nostamaan tahnaonget vedestä ja pakata tavarat. Jasun isä oli soittanut jo aiemmin olevansa pian perillä. Kannoimme tavarat rummun kohdalle ja lähdimme soutamaan venettä venerantaan. Vene lukkoon, veneen avain kaappiin ja tallustelu rummulle, Jasun isä saapuikin juuri. Sammakoita oli muuten aivan törkeästi liikkeellä! Niitä uiskenteli vedessä hirmu määrä, ja perhon kanssa niitä sai pujotella, sama homma suonreunaa kävellessä pitkospuita, sammakoita loikki kokoajan jalkojen eteen. Oli muuten isoja sammakoita!
Kaikki sanomalehti meni nuotion sytyttämiseen ja minun ensimmäisen kalan paketointiin. Jasun isä toi meille uuden, että saadaan viimeiset kalat pakettiin. Esittelin ensiksi minun pienen kirren, jonka jälkeen Jasu toi selkäni takaa hänen jätin näytille. Ihmettelimme vielä hetken aikaan ja naureskeltiin Jasun isän kanssa. Laitettiin kalat pakettiin ja hypättiin autoon. Autolla ajokin oli yhtä esterataa sammakoita väistellessä.
Olin kotona 01:30.
Kaiken kaikkiaan mukava reissu! Kuvia ei tälläkertaa tullut kovin montaa jaettavaksi, koittakaa kestää!
Seuraavaksi tulee varmaan kirjoiteltua Ensi sunnuntain 18.5 Sm-karsintojen jälkeen, tai viikolla, jos käydään Lestijoella kauden eka keikka.
Kireitä naamoja ja siimoja!
-Tuomas
