Arjeplogin seudulla.

Arjeplog 16-22.7.2012

Nyt on kesän viimeseltä lapinreissulta kotiuduttu. Arjeplogiin suunnattiin tälläkertaa. En sen tarkemmin täällä mainitse millä joella oltiin. Jokainen saa mielessään arvuutella :) .

Lähdettiin ajamaan Etelä-Suomesta kohti lappia aamu kuuden aikoihin. Pari pysähdystaukoa oli matkan aikana. Autossa onnistui jopa perhojen sitominen. Viimeisimpiä ottiperhoja piti siis koittaa väsätä! Olihan siinä kyllä aikaakin, jotakuinkin 16 tuntia siinä matkassa meni pysähdyksineen. Ajettavaa oli n.1300km.
Saattoi siinä kauemmankin mennä, tai vähemmän. En muista.

Saatiin auto parkkiin ja pidettiin nuotiolla viimeinen tankkaus ennen patikointia. Sen jälkeen katottiin vielä tavarat läpi, ja eikun matkaan! Talsittavaa edessä oli parisenkymmentä kilometriä. Oli nousuja, sekä laskuja, niin ja tasaisempaa tietenkin myös. Samoilla silmillä mentiin melko pitkään. 5 tuntia patikoitiin kunnes tehtiin leiri eräälle järvelle. Kaksi telttaa nousi järven rannalle pystyyn hetkessä!

 Mieli teki painua telttaan nukkumaan, mutta mieli taivutteli uittamaan perhoa kaloille. No kalaanhan sitä piti lähteä. Itse kalastin serkkuni Jannen kanssa, matias päätti mennä nukkumaan ja santtu ja same lähti järven toista päätä kohden. Järvestä lähti pieni joki ja päätettiin Jannen kanssa koluta sitä. Hieno se oli! Mutta kaloja siinä ei ollut, liian matala. Päätettiin lähteä leiriin katsomaan, onko muut jo nukkumassa. Same ja santtu oli vieläkin kalassa. Jätettiin vavat teltalle ja lähdettiin heidän perään. Yhden raudun ne oli saanut rannalle ,(+40cm)  se oli pamputettu, sekä verestetty jo, kun kala oli laskettu kivelle,  niin päätti se ponnistaa vielä veteen ja potkaista itsensä syvyyksiin. Sinne se johonkin järven pohjalle oli vajonnut. Kuulemma oli viidennellä heitolla tarrannut! Lupauksia herättelevää. Pojat olivat itse jo matkalla leiriin nukkumaan, mutta innostuttiin tästä Jannen kanssa niin, että päätettiin tulla samaan kohtaan yrittämään. Heiteltiin noin tunti ilman tulosta, kunnes väsy rupesi todellakin painamaan! Oli pakko suunnata leiriin. Uni tuli heti!

Herätys seuraavana päivänä. Ei tietoa paljonko kello oli. Aamulla pasta carbonara naamariin ja kalaan! Päätettiin lähteä Jannen kanssa jokea alaspäin aina seuraavalle järvelle saakka. Hyvännäköisiä paikkoja oli paljon, mutta kalaa ei joessa taaskaan ollut. Pian saavuttiinkin jo järvelle. Loppuliuku oli matala, joten siitäkään ei mitään saatu. Järvi vaikutti lupaavalta. Reunat syvenyvät nopeasti. Paiskottiin nymjejä ja kuulapää red tageja tuloksetta. Pian näin keskemmällä hypyn, 50cm kala nappasi pinnasta jotain näyttävällä tavalla. Kalan värit muistuttivat taimenta. Vaikea sanoa, se oli senverran kaukana. Heiteltiin hetki vielä pinturilla kunnes päätettiin lähteä takaisin leiriin. Same oli saanut 40senttisen raudun, hieno kala oli.
Mentiin Jannen ja Santun kanssa vielä samaan paikkaan, josta ensimmäinen "ylössaatu" rautu oli tullut.
Pienet uppikset siimanpäähän ja heittämään. Hiljaista kyllä piteli, Janne sai hetkellisen kontaktin kalaan. Päätettiin palata leiriin ja mennä jälleen nukkumaan.

Herättiin jo hetken päästä ja kalasteltiin vielä vähän aikaa. Tämä järvi oli kuitenkin vain välipysäkki,sillä päämääränä oli joki. Oltiin tässä siis vain päivä. Leiri kasaan ja patikoimaan! Matkaa oli 4km edessä. Lähtiessä tuuli tyyntyi ja järvi alkoi tyyntyä, heti näkyi muutamia tuikkeja! Matkalla oli pieniä lampia jotka olivat täysin tyyniä, tuikkeja näkyi paljon, ei kuitenkaan kalastettu missään niistä. Lähempänä jokea oli myös lampi jossa näkyi paljon tuikkeja. Päätettiin,että tähän tullaan jokupäivä kalaan.
Vielä viimeiset metrit ja leiripaikka löytyi. Kahdelle teltalle löytyi hyvä alue ja nuotiopaikkakin oli. Pystytettiin nuotion viereen pressusta laavu. Rinkat sai sinne sateensuojaan.

Same kävi heti heittämässä parit heitot virpalla leirin kohdalta ja tartutti heti n.30cm taimenen. Kahluukamppeet ylle ja kalaan! Suunnattiin Jannen ja Matiaksen kanssa jokea ylöspäin ja laskeuduttiin sieltä leirin kohdalle. Santtu ja same menivät jokea alaspäin. Kaikilla oli mukana perhovehkeet ja samella lisäksi vielä virppa. Joessa oli todella hyvännäköisiä peilejä. Vesi vaikutti olevan hieman korkealla. Itse en saanut muutakuin yhden hyvin epävarman tärpin. Uitin isoja ja pieniä perhoja. Jannella oli myös ollut hiljaista. Matiaksella oli ollut kaksi tärppiä, joista toinen vaikutti vauraalta. Oltiinkin pian leirin kohdalla. Santtu ja samekaan ei ollut saanut mitään. Päätettiin ottaa unta.

Herätys jälleen jonkun ajan päästä. Kellosta ei ollut tietoakaan. Loppumatkasta ruvettiin vasta tarkkailemaan, että mikä päivä on. Eli tuli nukuttua ympäri ämpäri. Vuorokaudessa kahdetkin unet tuli otettua.
Ensin tehtiin ruokaa ja sitten päätettiin Matiaksen ja santun kanssa lähteä läheiselle lammelle. Puoltoista kilometriä siihen oli matkaa. Sidottiin kaukana rannasta perhot valmiiksi. Laitoin pinturia siimanpäähän. Lampi oli aluksi rikki, mutta tyyntyi yllättäen kokonaan. Tuikkeja alkoi näkymään. Mihinkään ne ei vain ottanut. Lädin lammen reunaa pitkin aina päähän asti, mutta ilman kontakteja. Lampeen laski puro, joten ajattelin käydä katsomassa sen suvannot. Ei tullut kontaktia kalaan. Lopuksi vaihdoin superpupan, jota uitin hitaasti nykien pintakalvon alla. Ehdin heittää 3 heittoa ja viimeisellä uitolla kala kävi kahdesti pärskäyttämässä, mutta ei jäänyt kiinni. Sitten tuuli tulikin takaisin ja järven pinta meni rikki. Päätettiin lähteä leiriin.

Osa oli vielä kalassa, kun tultiin leiriin.  Pian porukka kuitenkin saapui nuotiolle. Mitään ei ollut kukaan saanut. Hetki unta ja sitten taas kokeilemaan. Jannen ja matiaksen kanssa lähdettiin alaspäin jokea . Same lähti ylös ja santtu jäi nukkumaan. Hyvännäköisiä kohtia oli taas paljon. Alkoi pieni turhautuminen tulla. Kun kalaa ei yksinkertaisesti vain ollut. Ei mitään havaintoa. Kalat olivat valuneet tulvan mukana järveen luultavasti.  Palattiin leiriin. Otettiinkin hetki unta jälleen.

Herättiin taas ja Same ei ollut vieläkään palannut. Tehtiin nuotio ja syötiin vähän. Samesta ei kuulunut ja ehdittiin jo huolestua. Pian mies kuitenkin saapui leiriin aivan väsyneenä. Oli kalastanut jokea aina järvelle asti, mistä jokikin alkaa ja käynyt parilla ylemmällä järvellä ,sekä läheisellä lammella. Sieltä hän toikin yhden 40cm taimenen ja toisen oli karkuuttanut. Lampi oli siis taimenlampi! Oltiin kokoajan ajateltu kaloja rauduiksi. Lähdettiin Jannen ja Matiaksen kanssa lammelle. Santtu nukkui edelleen ja same päätti liittyä nukkujiin. Ihan ymmärrettävää.

Saavuttiin lammelle. Se oli osittain tyyni. Kalastettiin Jannen kanssa melko lähekkäin, Matias sen sijaan  kolusi lähes ryömien lammen tyyntä reunaa. Kaksi kalaa hän pinturilla tartuttikin. 15-30cm. Takaisin meni.
Siirryin itse sinne myös. Sainkin heti alkuun pienen 20cm taimenen. Takaisin vain.
Matias oli nähnyt yhden paremman tuikin ja heitti siihen samantien. Todella pieni taimen häiritsi ottamalla pinturin ja näin iso pääsi menemään. Päätin itse pian heittää lähes samoille paikoille. Eka tai toka heitto ja mums. Taimen nappasi #18 laskuvarjohäkilällisen black gnatin rauhallisesti pinnasta. Vastaisku ja  kiinni on! Nyt pääsi jo väsyttelyn makuun. Pian kala kuitenkin antautui haaviin. 40 senttinen taimen ruokakalaksi.

Heiteltiin vielä hetki, kunnes päätettiin lähteä takaisin leiriin. Vielä lopuksi järven päästä nappasin bete lotolla pienen taimenen. Matiaskin sai betellä vielä perhon lisäksi pari. Jannella kaksi taimenta pääsi pinturista karkuun.

Leirissä paistettiin taimen. Maistui hyvältä. Kala oli punalihainen. Santtu heräili pian myös ja lähti kalaan. Me muut lähdettiin nukkumaan.
Herättiin jälleen, tälläkertaa pidempien unien jälkeen. Santtu saapui leiriin samalla. Tyhjää oli pyytänyt.

Ihme juttu, kun joessa ei kalaa ole. Leirin kohdalla jokeen laskee vastakkaiselta rannalta toinen joki, laskukohdassa on herkullinen niska. Kahlattiin Jannen ja Matiaksen kanssa ylempää vastarannalle ja käytiin niskaa ja koskea sieltä läpi. Niskalla matias näki kaksi hentoa tuikkia ,mutta ei kalat mihinkään ottaneet. Nähtiin rannalla karhun jalanjälkiä. Palattiin takaisin leiriin. Same ja Santtu päätti lähteä leirin kohdalle laskevaa jokea ylöspäin, Matias kahlasi vastarannalle ja kolusi jokea sieltä ylöspäin, Janne ja minä koluttiin toista rantaa. Mitään ei saatu. Kalastettiin järvelle asti tuloksetta. Iso hirvi sai säikäytettyä Matiaksen, kun juoksi pusikosta aivan nenänedestä ohi. Matias tuli järven kohdalla sillan yli meidän rannalle, jotapitkin palattiin takaisin leiriin.


 Same ja Santtu tuli myös leiriin. Nyt oli kalaakin tullut. Tosin pientä, mutta toisessa joessa on kuulemma paljon potentiaalisemmat paikat saada kalaa. Kaksi taimenta oli löytynyt kuolleena, isompi oli 52cm ja pienempi vähän yli 40cm. Mihin lie kuolleet. Ihme juttu tämäkin.
Päätettiin Jannen kanssa lähteä lammelle, kun Matias ja same lähtivät vastakkaisen joen yläjuoksulle. Santtu meni nukkumaan Ruoka alkoi olla lopussa, joten kalaa oli saatava!
Lampi oli osittain taas tyyni ja aina sillontällöin näkyi tuikki. Laitoin siimanpäähän #14 oliivin katkajäljitelmän. Janne oli muutamanmetrin päässä minusta. Pian minun siima kiristyi veden pinnalla. Vastaistu! Kiinni oli. JES! RUOKAA! Taimen väänsi hyvin vastaan ja näytti muutamat spurtitkin, mietin jo isompaa taimenta. Rannalla kala paljastui taas 40senttiseksi taimeneksi. No kelpasi ruuaksi. Sain vielä pari pienempää taimenta. Takasin meni. Jannella oli taas kaksi taimenta kiinni, toinen oli hyvänkokoinen ja oli jo pidemmän aikaa. Harmiksi vain molemmat karkasi.. Päätettiin palata leiriin.

Jälleen taimenenpaistossa. Santtu heräsi myös pian. Radiopuhelimesta Matia ilmoitti, että kalaa oli tullut.
Matias ja Samekin saapuivat leiriin, juuri kun olimme taimenen saaneet paistettua. Heilläkin oli 3 ruokalalaa tälläkertaa. Yksi yli 40senttinen ja kaksi 40 senttistä. Ja taas oli löytynyt yksi isompi kuollut taimen, lähemmäs 60cm.
 Syötiin lammelta saatu kala ja lähdettiin Jannen ja Santun kanssa samaan paikkaan jossa Same ja Matias oli ollut. Matkalla meidät yllätti hirvi, joka seisoi matalan koivumetsän rajassa meitä ihmettelemässä, naaras oli. Harmiteltiin kun kameraa ei tullut mukaan. Sen verran paljon kahlailua,että ei uskaltanut järkkäriä mukaan ottaa. Vielä jonkun verran rämpimistä ja joki näytti kokoajan paremmalta. Nyt oltiin pelipaikoilla!  . Eniten kalaa antaneeseen kohtaan oli leiristä matkaa 2km. Santtu ja Same oli aikaisemmin käynyt vielä monta monta kilometriä ylempänä. Nyt jäätiin tähän. Sain heti alkuun pienen n.30cm taimenen joka meni takaisin. Sen jälkeen pyydettiinkin tyhjää. Alettiin laskeutumaan alaspäin. Yhden niskan yläpuolella oli todella iso monttu. Kalastettavaa riitti. Se oli varma ison kalan paikka. Kalaa siellä oli vielä aivan varmasti. Niskan imu näytti myös kalan paikalta. Kaloista ei kuitenkaan kuulunut mitään ja vettäkin rupesi satamaan. Toki emme kastuneet, koska oli kahluuhousut ja kahluutakki. Ilmoiteltiin radiopuhelimella leiriin,että lähdettiin tulemaan sinne. Huomasin joen rannassa taas karhun jäljet. Hyvin oli painuneet melko märkään maahan. Aivan reissun alkumetreillä tapasimme valokuvaajan/tutkijan, joka oli löytänyt polun varresta höyryävä karhun baskan. Lisäksi hän oli bongannut 2 naalia. Saavuimme leiriin pian. Matias ja same oli mennyt juuri nukkumaan. Päätimme itsekkin mennä.


Oli perjantai päivä, kello oli n.15:00. Päätettiin,että laitetaan leiri kasaan. Kiire ei olisi ollut. Koska Santun piti  vasta maanantai iltana töihin. Maanantaihin mennessä piti kuitenkin olla kotona. Joen vesi oli kuitenkin melko korkealla, joten päätettiin lähteä takaisin autolle. (tässävaiheessa hyvä valinta). Matka taittui nopeasti, pysähdittiin 779m korkeudessa olevalle järvelle kalaan. Se oli polun varressa. Kalasteltiin tunti tuloksetta ja syötiin viimeiset nuudelit, sen jälkeen viimeiset 5km autolle. Matkaan vain. Rinkka tuntui kevyeltä tullessa. Ruuat oli syöty. Tosin tilalle oli tullut märkiä vaatteita, jotka painoivat jonkun verran. 
Saavuttiin autolle. Autosta jokaiselle heti pepsitölkit, huitaistiin ne alas ja ruvettiin vaihtamaan vaatteita matkalle. Oli suorastaan luksusta istua auton penkille ja lähteä kotia kohti. Kello oli 01.00 Lauantaita. 

10km oltiin ajettu kunnes auto hiljensi vauhtia, eikä kaasu toiminut. Moottori oli hajonnut. Oltiin kyllä jälleen ihmeissään. Täysin odottamatonta. Auto ei enään startannut. Autossa oli täys kasko. Joten vakuutusyhtiöön yheyttä. Sanoivat, että aamulla 10:00 lähtee Kemistä hinausauto jonka kyydissä tulee meille vara-auto. Teltta tien viereen pystyyn ja unten maille. Aikaisin aamulla rupesi tulemaan puheluita. Hinausauto soitteli, että lähtee ajelemaan meitä kohden. Pian vakuutusyhtiö soitti heti perään ja sanoi,että perui sen. Tulee kuulemma niille liian kalliiksi. Sen sijaan tuli Ruotsista hinausauto joka otti meidät kyytiin ja vei lähimpään merkkihuoltoon. Olimme Arvidsjauressa, majottauduttiin läheiseen leirintäalueeseen, jossa oli pieniä mökkejä. Oltiin siellä yötä ja seuraavana päivänä Bussin kyytiin. Luleåssa vaihto toiseen bussiin, joka vei meidät Haaparantaan. Sieltä taksilla Kemiin, josta junalla loppumatka kotiin. Junassa huomasin reppuni jääneen juna-asemalle. Tuttu sattui olemaan Kemistä ja kävi seuraavana päivänä katsomassa, olisiko reppu vielä siellä. Ja siellähän se oli! Ja kaikki tavaratkin tallella.
Melkoiseksi säädöksi loppumatka meni, mutta kotiin päästiin.

-Tuomas