NONIIIN! Morjensta vaan kaikille. Tulikin piitkä tauko tänne postaamisessa. On hivenen laiskottanut.
Kesä tuli ja kesä meni. Reissuilla oltiin ja reissuilta tultiin. Ruvetaas katsomaan mitä on käteen jäänyt.
mmmm. Kokemusta, karvaita karkuutuksia, elämän karuja käpyjä on joen rannoilla puitu, muutamia kaloja, maisemia, uusia paikkoja.. Kaikenlaista mukavaa.
Tälläkertaa kertaan tässä kesän mieleenpainuneimmat reissut.
Jockfall 25-29.6-13
Kerron reissusta vain nopeasti. Kalastin siellä pääasiassa lohta virvelillä isän kanssa. Lohenkalastukseen en perhovermeitä ole vielä ostanut. Välillä kalastin perholla parit ruokakalat ja vierailtiin taas Finnijoella.
Reissu alkoi lupaavasti kun käveltiin rannalle. Olin juuri sitonut lusikan kiinni kun rannalla olevalla miehellä jysäytti lohi kiinni. Kauan se ehti rimpuilla ennenkuin irtosi. Kävelin rantaan ja paiskasin lusikan kauas. PUM!.... ja siimaa meneeeee... ja irti... Kala jysäytti siis ensimmäisellä heitolla ja ampui suoraan tärpistä ylävirtaan. Ei siinä kauaa ehtinyt ajatella. Ja näin pikaisesti kerrattuna, loppupäivä menikin ilman tärpin tärppiä. Mutta. Klo 01:jotain.. Isä lähti nukkumaan, oli ajomatkasta vielä väsynyt. Kaikki muutkin kalamiehet katosivat. Olin yksin. Kievarin rannan vastarannalla "den andra sidan". Melkolailla putouksen kupeessa. Heitin lusikan taas kauas, niin kauas kuin lähti. Lusikka läsähti veteen, sekunti tai pari ja aivan HITONmoinen jysäytis ja taas sama laulu. Siimaa menee niin hemmetisti kelalta. Jarru oli täysillä, mutta sitä meni silti. Kala painoi suoraan alas koskea kohti, päätin painaa peukalolla puolaan jotta saisin estettyä kalan matkan. No palohaava tuli ainakin peukaloon, mutta sain myös kalan pysäytettyä. Se tuli aika kiltisti jonkun aikaa kohti, kunnes se päätti taas lähteä, no pysäytin sen taas. Sitten se oli vain paikoillaan. Kunnes se rupesi jumputtamaan paikoillaan ja irtosi. Irtosi jotenkin pehmeästi. kelasin siimaa tovin aikaan sisään (200m). Kunnes katsoin siiman päätä, solmu oli pettänyt, otti päästä... Aivan sairaasti. Ja kala ei muuten ollut joen pienimpiä, reippaasti kympin paremmalla puolella. Heittelin uistinta vielä aamu 4 asti, kunnes luovutin ja meninn nukkumaan.
On aamu, aurinko paistaa, kello on 11:00. Päätän toimia rauhallisesti, enkä hätäillä kalaan. Virittelin perhovermeet kasaan ja lähdin heittelemään harria, sainkin alamittaisia harjuksia ihan hyvin, ja taimenia.
Nopeutetaan tarinaa. Tuona päivänä ei mitään kummoista tullut, muutamat ruokaharjukset, ei lohia, havaintoja miljoona.
Aamu, kello on mitä on, en muista, eikä sillä väliä, olenhan sentään lomalla. Ja kun lomalla ollaan, pitää kalastaa, niinpä viritin nyt vehkeet pikavauhtia kasaan ja menin joenrantaan kalaan! Kaloja oli ollut monella miehellä kiinni ja ylöskin oli tullut. Itselläni piteli hiljaista, isällä oli lohi tovin aikaa kiinni.
Päätimme suunnata Finnijoelle. Joella hivenen harmitti, tulva. Joki oli tulvassa. Ei ollut tutut kiventakuset kalastettavissa, perholla en mitään saanutkaan, isä sensijaan tartutti 3 komeaa ahventa (C&R) . Jos olisi syönyt, niistä olisis saanut kilon ahventa. Hyvänkokoisia olivat. Päätimme ajaa Kalixin keskustaan eteläänpäin ostamaan lisää uisteita, uistimia tarttui mukaan ja jotain muutakin. Illaksi takaisin joelle kalaan, mutta ei sieltä mitään tullut koko yönä.
Ja jälleen on aamu. Päätin käyttää leiripaikan tarjontaa hyväksi ja kävin suihkussa. Suihkun raikkaana oli kiva lähteä kalaan. Tahkottiin aamu tyhjää ja puolenpäivän jälkeen mentii syömään. Sieltä tullessamme suunnattiin taas kalaan, vastaan tuli isä ja poika (aikuisia). Isällä oli ollut lohi kiinni kaksi tuntia! Monesti oli rantaan tullut mutta aina lähtenyt takaisin keskelle. Ja ihan lopuksi kun kala jo suunnilleen antautui rannan vieressä, pääsi irti ja väsyneellä potkulla potkaisi itsensä syvyyksiin. Kala oli 20 kilon kala. Mahtava vonkale.. Harmi kun irtosi. Rannalle mentäessä oli miestä kuin pipoa. Tietenkin tuo iso vonkale saanut hanurit liikkeelle. Taottiin hetken aikaa peruspaikalla den andra sidanilla, kunnes lähdettiin alemmas.
Mentiin tutuille paikoille. Heiteltiin jonkin aikaa, kunnes huomattiin ylempänä olevan lohen kiinni, rokastajilla.... Niinpä tietenkin. Jatkettiin kalastusta. Minulla tärppäsi... Olin aikaisemmin jo päättänyt että kun kala ottaa, laitan jarrun ihan löysälle ja juoksen itse hyvään paikkaan josta voin väsyttää kalaa hyvin. Näin tein! Tunsin notkahduksen, jarru löysälle ja alavirtaan juoksua hyvälle väsytyspaikalle. Siimaa juoksi kokoajan kelalta hirveää vauhtia, mielessä pyöri elämäni ensimmäinen lohi. Nyt olin asettunut hyvin, joten jarrut päälle. Kala pysähtyi heti ja se tuli kelaamalla ylös, tuli kuin puun pätkä, kuin märkä sukka. Lähellä se vasta laittoi vähän hanttiin, toin kalan pintaan. Taimen! Pikkusen kyllä nauratti, mutta nätti oli kala! vähän alta 40cm taimen. Kala vedessä irti ja hyvästit, sovin toki treffit kalan kanssa uudestaan, kunhan on kasvanut ensin muutaman kilon. Kalan vastaus oli myöntävä.
Ylhäällä oli taas kala kiinni. Jälleen rokastajilla! Päätettiin lähteä ylös ja jututettiin siellä muutamia suomalaisia, rokastajat (Ruotsalaiset) olivat laittaneet kalat nopeasti aina jätesäkkiin ja kuskannut autoon, yksi juoksutti kalaa säkissä autoon kun päästiin paikalle.. Isompi oli ollut 14,7kg ja pienempi 9,6kg. Ainiin! Unohdin sanoa että nämä samat kaverit rokastivat myös edellis yönä yhden 11,8kg lohen... on se hirveän näköistä touhua, mutta ei niille mitään mahda. Nyt oli kuitenkin muitakin tosissaan ärsyttänyt asia, ja kävi siitä valittamassa jockfallin kahvilaan. Kokki tulikin sieltä raivoamaan rokastajille, mutta ne vain huusivat takaisin, asiasta piittaamatta, kuulemma fiftyfifty onko kala suusta vai kyljestä. Ei se noin mene, se on varmasti kyljestä kiinni kun vapa ryitään edestakas miten sattuu ja raskaat lyijylusikat pomppivat pohjia pitkin, aina kyljestä lohea kiinni.. Sitten kerskutaan kun saadaan rannalle lohi jolta on nyrkinkokoinen pala kyljestä irti. Ärsyttävää touhua. Jätettiin paikka rauhaan ja mentiin muualle kalaan.
Tuli ilta, tuli yö. Isä lähti nukkumaan. Minä päätin kalastaa viimeiseen asti. Kello oli 5:00 aamulla. Olin kievarin puoleisella rannalla. Aivan putouksen juurella. 2m päässä rannasta on pyramidin muotoinen kivi ja rannan ja kiven välistä virtaa vesi kosken vastakkaiseen suuntaan, kalat menevät rannan ja kiven välistä. Asetuin nojaamaan mukavasti kiveä vasten ja tiputin lusikan pyramidin ja rannan väliin, lusikka ui siinä itsekseen virran mukana. Ei mennyt kauaa kunnes jysähti! En voinut uskoa silmiäni. Siitä oikeasti otti kala, luulin jutun olevan ihan legendaa "kalat menevät kiven ja rannan välistä". Ei ollut, nyt uskoin sen oikeasti. Kala käyttäyti rauhallisesti, pidin sitä lujasti poissa kovasta virrasta. Se ei näyttäytynyt, meni vain pohjaa pitkin. Iso kala... Siitä sen pystyi päätellä. Parinminuutin käskytyksen jälkeen kala kuitenkin kyllästyi kikkailuun ja päätti päräyttäää suoraan kovaan koskeen, siimaa meni kelalta sen 50-60m kivisaarelle asti, kala hyppäsi saarenkupeessa komeasti ilmaan (10kg), jatkoi siimanvientiä vielä hetken, irtosi ja jatkoi matkaansa. Ei.ei!eii! TAAS. Taas se irtosi, niin monesti on mulle tarjottu sitä elämän ensimmäistä lohta. Ei vaan osu taivaanmerkit kohdilleen. Kelasin harmiintuneena siimaa sisään, vilkaisin siiman päätä, taas... Taas oli solmu pettänyt. Meni itseluottamus omiin solmuihin, en voi uskoa,että kalat karkaavat, kun solmuni luistavat.. heittelin uistinta epätoivoisena, aina aamu kahdeksaan asti, toivoen että lohi tarttuisi. Mutta ei se tarttunut, pillit pussiin ja leirille. Kaikkeni olin antanut ainakin! Koko päivän kalastanut AAMU KAHDEKSAAN asti. Leirillä vettä alkoi sataa kuin esterin jostakin. Jep. Nukkumaan..
Aamulla herätys, loputkin kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti Kokkolaa. Kiitos Jockfallille jälleen, upeita elämyksiä, karvaita pettymyksiä. Ensikesänä uudestaan.
Loppuun vielä kerrottakoon, että heitin myös MONTA tuntia perhoa ja kohoa, kokoreissua ei tullut siis lusikkaa nakeltua.
Kuvia...
Tässä muutama kuva finnijoesta, upea pieni joki, tälläkertaa harmiksemme tulvassa.
Tässä kuvassa näette oikeassa laidassa rannantuntumassa sen pyramidikiven, kiven ja rannan välistä se lohi otti. Sen jälkeen meni kuvassa näkyvän kivisaaren eteen hyppäsi ja irtosi.
Alareunassa näkyy taas pyramidikivi.
Seljes
Kesällä on tullut vierailtua myös seljeksellä. Kevään reissusta kirjoitinkin jo aikaisemmin.
Kerrottakoon nyt lyhyesti vielä yhdestä antoisasta reissusta.
Heinäkuu. Päätimme lähteä Jasun kanssa seljekselle oikomaan siimoja. Kalastimme rannalta. Kaloja näkyi paljon ja perhojen vaihtoja tuli suoritettua, että löytyisi se oikea perho. Koko ilta meni kuitenkin tyhjää heittäessä. Ainiin! Tässävaiheessa kerrottakoon , että Jasu harjoitteli kaksikätisen vavan käyttöä. Käytti sitä koko reissun.
Tuli yö. Oli lämmin, lämmin kesäyö. Käki kukkui jälleen ja välillä kyyhkynen huhuili suon toiselta puolelta.
Yöksi kalojen pintakäynnit loppuivat. Viritimme myös tahnaonget, ajattelimme levätä. Havahduimme tuntien päästä mulautuksiin, kirjolohia mulautteli siellä täällä aina välillä. Nyt perhovavat kasaan ja vispaamaan! Menimme rummun viereen, siinä mulautteli ajoittain kaloja paljon. Jasu tartutti pian kirjolohen kiinni ja saikin sen rannalle ja lähti perkuuhommiin. Hetken päästä minä tartutin kirren, mutta karkuutin sen. Muutamaa heittoa myöhemmin sain tartutettua uuden kalan, joka tuli kiltisti haaviin asti. Pääsin itsekin perkuuhommiin. Heti perattuani kalan, menin samalle paikalle. Hiljaista.. Heinäsirkka sirittää jonkun matkan päässä. Näen rantaviivaa pitkin tulevan vanan, vana voimistuu ja pian tulee tuikki, heitän liitsin kalan uintilinjalle, hetki uittoa ja pum! Kala tarttui perhoon, hetki väsytystä ja kala haaviin. Perkaamaan vain. Upea lämmin kesäyö, usva seikkailee vielä rauhallisesti veden päällä ja järven keskeltä näkyy usvan seasta tumma kuikan hahmo. Jasu heittelee laavun nokalla kakskätisellä ja tartuttaa pian kirjolohen. Kala hyppii hienosti, sekin tulee hetken päästä haaviin saakka. Mahtavaa! Suolattiin molemmat yhdet kalat, folioon ja laitoimme nuotioon paistumaan, lähdimme hakemaan puita, se kuitenkin tyssäsi, kun ootto-ongen jarru alkoi narista. Annoin kalan viedä siimaa jonkun aikaa, kunnes aloitin väsytyksen, kiinni pysyi ja rannalle tuli! Samanlainen kirjolohi. Päätin verestää tämänkin kalan. Kotiinviemisiksi kaksi kirjolohta. Seljeksellä kiintiö on 4 kalaa.
Nyt hakemaan puita! Matkalla säikäytimme vesilintuperheen rannasta. Emo säntäsi keskelle järveä, muutama poikanen perässä, osa meni erisuuntaan ja yksi lähti laavulle päin, linnut sukelsivat, joten sorsia ne ei olleet. Haimme puut ja menimme laavulle. Havahduin pian loiskeeseen viiden metrin päässä rannasta. Se on yksi niistä poikasista! Se sukelteli ja nousi aina pinnalle, rupesin ihmettelemään miksi se teki niin, pian se selvisikin. Lintu oli sotkeutunut siimaan.. Onneksi oli kahluuhousut jalassa, kahlasin poikasen luokse, se koitti paniikissa sukeltaa karkuun, mutta siima veti sen aina takaisin. Selvitin poikasen siimasta ja päästin vapauteen :) . Se ui kuitenkin kymmenenmetrin päähän rantaviivaan. Toivottavasti löysi perheensä, toivottavasti emo ei hylännyt.
Aamu valkeni enemmän ja enemmän, söimme foliokalat pois ja kalastelimme välillä. Rannalle ilmaantui kaksi tahnaonki miestä, ne löi pyyntiin 10 tahnaonkea ja lähti veneellä uistelemaan kolmella vavalla. Melkoista touhua, seljeksellä saa pyynnissä olla samaan aikaan kaksi vapaa/kalastaja, nämä herrat ei siitä piitannut. Valittivat vain kun kalaa ei ole tullut ja kun ei ole istutettu. Sanottiin että saatiin aikasin aamulla 5 kirjolohta, sitten meille väitettiinkin, että tänne on istutettu jos niin monta kerta saatiin.. Pikkusen kyllä ketutti äijien touhut...
Kyytimme saapui ja lähdimme hyvillä mielin kotia kohti.
Vasemmassa reunassa pintakäynti.
Keskisuomi 13-17.07-13
Serkku tuli libanonista rauhanturvaajahommista. Ensin hänen isoveljensä häihin ja sieltä jo illaksi kalaan.
Kävimme Savojoella, kun jäimme alajärvelle yhdeksi yöksi. Savojoelta muutamia taimenia, 25-35cm sekä ahven. Vesi oli matalalla, kaloja kyllä näkyi, mutta säikkyjä olivat. Jatketaan asiaan.
Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan kohti Karstulan mökkiä, täältä oli tarkoituksena säntäillä eri koskille kalaan. Oli sunnuntai, se päivä oltiin mökillä. Ongimme vähän ahvenia laiturilta. Päätimme, että seuraavana päivänä (maanantaina), menisimme Riekonkoskelle.
Maanantai. Klo. 8:00.
Tein mökillä vielä tinseleitä, erivärejä täytyi rasiaan saada vielä. Kello oli 10 kun pääsimme lähtemään. Ensin lupien hakuun! Tarkkaa tietoa ei ollut mistä luvat löytäisi. Etsimme Saarijärven keskustasta Paletti Sport kauppaa, mutta ei sitä löytynyt, sattumoisin huomattiin monitoimi kauppa, kalastusvälineet ja kodinkoneet samassa kaupassa. Täältä saimme luvat. 20e. Kaupasta vähän evästä vielä ja ei muutakuin koskelle. Löysimmekin paikanpäälle heti ensimmäisellä yrittämällä, saimme loistavat ajo-ohjeet.
Paikanpäällä kamppeet kasaan ja kalastamaan! Vesi oli vähän korkealla, mutta ei pahasti, huomasi kyllä, että ei ihan normaalilla korkeudella ole. Suuntasimme ensiksi niskalle, näimme muutaman tuikin ja serkku Janne sai muutaman ahvenen, jatkoin itse alaspäin nopeampaan tahtiin.
Tulin kohtaan jossa sivu-uoma yhtyy hetkellisesti pääuoman kanssa. Pääuoman reunalta tälläsi, hetki väsytystä ja hyvänkokoinen ahven. Seuraavalla heitolla tuli särki kyljestä kiinni. Odottelin Jannea, kalastelimme sivu-uomaa ja menimme sitä alaspäin, pian tinseliini hyppäsi kiven edustasta taimen kiinni, pirteä kala ja hyvänaikaa se jaksoi vääntääkin. Kala tuli haaviin, semmoinen 35cm taimen, rasvaevä ei ollut tallella. Kala haavista pois, kuva ja takaisin veteen. Pirteänä lähti.
Jatkoimme sivu-uomaa alaspäin, uoma yhtyi pääuomaan, Janne siirtyi pääuomaan alapuolelleni. Kalastin itse vielä sivu-uoman loppua, GRHE nymfiin tälläsikin hyvin, pari potkua ja irti, vähän isompi taimen kuin äskön.
Nyt janne sai alapuoleltani pienen 20cm taimenen, takaisin. Heitin itse samaan kohtaan, seuraavaksi tuli taas särki ja senjälkeen hiljaista. Kalastin pääuomassa olevaa isoa kuohua ja sen alapuolista peiliä kauan, ilman lyijyä sekä lyijyn kanssa pohjasta.
Vähän Riekonkosken kuohuja, iso peili rajautui kuvasta pois, jäi vähän enemmän ylävirtaan
Jatkoimme alaspäin, serkku meni edeltä, kolusin kuohuja ja kuohun reinoja. Siimassa oli siis kaksi perhoa, tinseli, sekä GRHE nymfi. Janne katosi näkyvistä mentyään mutkantaakse. Saavuin hänen jälkeensä kohtaan jossa pusikko taittui joen ylle, pusikon edessä rannan tuntumassa oli kivi. Uitin perhot kiven takaa, jonka jälkeen toin ne rannan puolelta, puolenmetrin päästä rannasta kiven sivusta nappasi taimen kiinni GRHE nymfiin. Näin heti tärpistä kalan, oli paremman kokoinen. Kala pysytteli pois koskesta ja sain sitä tuotua jo haaviin päin. Kala läsäytti parikertaa pinnassa jonka jälkeen se ampaisi koskeen, oli kiinni vielä hetken aikaa ja irtosi. Harmitti. +45cm kala. Kalastin samaakohtaa vielä epätoivoisena, josko siellä olisi toinen taimen, saaliina vain särkiä. Menin Jannen luokse ja kerroin hänelle asiasta. Jannella saaliina särkiä. Janne kolusi loppuliukua ja minä siirryin suvantoon. Kuuleman mukaan suvannossa paljon uppotukkeja ja se tuli heti itsellekin selväksi, yksi perhosetti jäi sinne. Kalastimme jokea vielä jonkun matkaa alas, seuraavan kosken niskalle asti, jonka jälkeen siirryimme ruokatauolle laavulle.
Lopettelimme evästaukoa kun koskelle saapui toinen kalastusseurue, pk.netistä tuttu porukka. Ilmoittelivat että ovat myös tulossa koskelle. Rupattelimme jonkun aikaan ja kerroimme päivän tapahtumista. He olivat myös ensimmäistä kertaa Riekolla, tai osa ainakin. 3 kaverin porukka. Kello oli 16:00. Siirryin kalastamaan sivu-uomaa, Janne meni suvannolle. Yksi seurueen henkilöistä ylitti sivu-uoman ja kompuroi kivellä hiukan, seurauksena virveli lensi veteen, kävin kahlaamassa kaverille virvelin vedessä. Toiselle puolelle pästiin turvallisesti.
Jatkoin Jannen luokse alas, ei kontakteja kaloihin, siirryimme heittämään niskaa suvannon puolelta, saimme ahvenia ja särkiä paljon suvannon reunasta, heitin keskelle virtaa, tinseli ui itsekseen hetken aikaa kunnes posahti kiinni! Kala hyppäsi ilmaan ja syöksyili senjälkeen virrassa, hyvin väänsi, jonkun ajan kuluttua sain kalan haaviin, nätti taimen. Mittaus, kuvaus ja vapautus. Mittaa taimenella oli 39cm ja rasvaevä oli tallella, luonnon kala tai poikasistukas siis.
Jatkoimme niskaa alaspäin. Siirryimme rannalle, janne kalasti niskaa. Jälleen tuli pieni sivu-uoma, kalastin sitä ja kahlasin yli, uintihommaksi meinasi mennä, vettä oli yllättäen melkein kainaloihin asti. Janne havaitsi niskalla ison kiven takana tuikin. Annoin Jannen tarjota perhoa sinne, hän lopetti sen yrittämisen, jolloin päätin sitoa coddard caddiksen siimanpäähän ja koittaa tarjota sitä taimenelle. Ei ottanut, ei tullut mitää tapahtumaa pinturiin. Vaihdoin tinselin takaisin ja sivuperhoksi laitoin mustan pienen onkerin muddler päällä. Kolusin kosken peilejä, tapahtumia ei tullut, siirryttiin aivan kosken loppuun asti, Janne kalasti loppuliukua ja minä ylempänä kiven takusia. Hyvännäköisiä peilejä oli todella paljon. Vettä virtasi paljon, joten perhot eivät ehtineet peileissä kauaa uida, kun virta vei heittosiimaa mukanaan ja se kiskoi perhot peilistä pois. Heitin alempana lähempänä olevaan peiliin. Sain uittaa perhoja siinä hyvin, laitoin muutaman painon siimaan ja heitin. Toin perhoja nykäyksin itseäni kohti. PAM! Valtava tälli tuli, siima karkasi kädestäni, kala ehti viedä hetken aikaa ja irtosi. Kyllä harmitti. Uutta kontaktia kalaan ei tullut. Janne sai loppuliu'usta viidellä peräkkäisellä heitolla ahvenen. Kello lähestyi 20:00 päätimme, että lähdemme hakemaan illaksi evästä kaupasta. Tarkkailimme koskea hetken, vastarannaltä pystyi kalastamaan kivien takusia paljon paremmin. Tulimmekin siihen tulokseen, että kauppareissun jälkeen ajetaan kosken toiselle puolelle.
Kaupasta on tultu! Löysimme hyvillä ajo-ohjeilla jälleen heti perille, metsäpolkua pitkin piti kävellä reipas 300metriä. Jätimme eväät suvannolle. Janne päätti lähteä ylös niskalle ja minä menin suoraan koluamaan alemman kosken peilejä. Kalastin ensin vähän kosken niskaa, mutta tärppejä ei tullut, siirryin alaspäin tarkkaan kalastaen. Yhden kiven takaa tälläsi, se tuli kiltisti ylös, ahven.
Jatkoin yhä tarkasti kalastaen alaspäin. Kiventakusia oli paljon. Heitto, PUM! Hyvä tälli, hetki vääntöä ja irti, se oli paremman kokoinen taimen. Jatkoin taas alaspäin. Muutamia kiventakusia koluten, ilman tulosta. Heitin keskelle koskea ison peilin taakse. Heti ensimmäisellä heitolla tinseliin hyppäsi komeasti taimen kiinni, ei pysynyt kiinni. Seuraava heitto, ei tärppiä, uusi, ei tärppiä. Vielä yksi, ja taas! Taimen hyppäsi perhoon ja jäi kiinni. Syöksähteli koskessa. Vedin kalan pois koskesta lähemmäs itseäni, se tuli aika kiltisti, vähän vielä vääntöä ja haavi heilahti, jes! Taimen haavissa. Mittaus, kuva ja takaisin. 43cm, rasvaevä ei tallella, kala oli todella laiha, toivottavasti oppii syömään jotakin.
Jatkoin kalastusta. Heittelin nyt suoraan alavirtaan muutamia peilejä, pian tälläsi! Taas hyvänkokoinen taimen, minuutin väsyttelin jälkeen kala harmikseni irtosi. Kala nappasi mustaan zonker muddleriin. Janne ilmestyi taakseni, kertasimme tapahtumat. Hänellä oli tällännyt niskalta lujaa, ja luuli väsyttävänsä taimenta, vieressä kala paljastui kahden kilon haueksi. C&R. Janne lähti syömään eväitä, itse jäin samalle paikalle vielä. Menin alemmas, olin melkein loppuliu'ussa. Sain ahvenen, sain särjen. Kiven takaa tälläsi reipas 30cm taimen kiinni, joka irtosi. Heitin nyt loppuliukuun oman rantani puolelle kiven taakse, metri uittoa ja pam! SVIUUUUU, siimaa lähti kelalta parikymmentä metriä yhdessä rykäyksessä ja lisää lähti seuraavalla syöksyllä, pohjasiimat näkyivät jo rullalta. ISO TAIMEN! Väsyttelin kalaa todella pitkään. Ei meinannut millään tulla luokseni. Lopulta liki 10min väsytyksen jälkeen sain kalan viereeni ja näin sen ensikerran, ei voi olla totta... HAUKI. Reipas parikiloinen hauki sieltä tuli. Hivenen pettynyt olin, mutta hyvät väännöt se antoi! Vastarannalla tapaamamme seurue tuuletteli kun haavitin kalan, luulivat varmaan taimeneksi kunnes näytin kalaa haavista. Hauskaa oli! Kello oli 24:00. Hämärä tuli, päätin lähteä Jannen luokse vielä kun näin kahlata koskesta pois.
Söimme eväitä hetken aikaa suvannon vieressä. Salakoita hyppeli siellä täällä pinnalla. Niitä jahtasi joko hauet tai taimenet, vastarannalla jotkut virvelimiehet saivat haukia hyvään tahtiin, joten ajattelimme niiden olevan haukia. Kalastimme suvantoa, sain tällin ja siima katksesi heti, hauki luultavasti asialla.
Siirryimme niskalle taas kalastamaan. Tapahtumia ei tullut, kahlasimme takaisin rannalle jolloin Janne sai norppamerkin. Uimareissu tuli. Hetken aikaa virran mukana menoa, kunnes pääsi taas jaloille. Onneksi vettä ei ollut kuin metri, joten hukkumisen pelkoa ei ollut. Kuivanakin selvisi, kun oli kahluutakki päällä.
Päätimme vielä kalastaa ylemmän kosken loppuliukua, mutta tuloksetta. Oli jo pimeä, kello 02:jotain. Päätimme lähteä pois. Kamat autolla ja Karstulaan mökille. Mökillä mietimme vielä mihin seuraavana päivänä. Päätimme, että seuraavan päivän reissu tulee Hilmonkoskelle, sinne ei olekaan matkaa kuin reilu 25km. Uni tuli...
Tiistai Klo: 11:00
Päätin sitoa muutamia tinseleitä, Riekonkoskella niitä kului jonkin verran. Tinseli oli ottipeli. Kultainen tinseli oranssilla päällä ja vihreä,kulta,ruskea,punainen sekoitus mustalla päällä. Niitä piti tehdä. Sovimme että emme kiirehdi koskelle, vettä satoi ja tuuli todella lujaa, kylmä. Auto starttasi kello 15:00.
Suuntasimme Kannonkosken osuuspankille ostamaan lupia. Saimme hyvät ajo-ohjeet koskelle. Kävimme vielä kaupassa ostamassa eväitä ja sen jälkeen itse koskelle!
Paikanpäällä kävimme ensin katsomassa koskea, ai että se näytti hyvältä! Kamppeet kasaan ja menoksi!
Menin jo edeltä, heitto kiven takuseen ja taimenen kylkiä pyörähti tinselin perässä. Sen jälkeen sitä ei enään kuulunutkaan. Ihan hyvä aloitus oli! Kalakaan ei ollut pieni. Janne saapui myös rannalle lähdimme menemään koskea alaspäin, menin edeltä. Kiventakusia oli paljon. Kaloja ei vain kuulunut. Tuli pieni suvanto ennen siltaa, kolusin sen tarkkaan. Sillan alapuolella odotin Jannea, janne oli karkuuttanut 35cm taimenen tinselistä. Valuimme koskea alaspäin. Hyvän näköisiä paikkoja oli jokapaikassa, kalat vaan puuttuivat, tai ne eivät olleet otillaan. Koski oli 3km pitkä, vai jopa enemmän, en muista. Saimme muutamia särkiä. Tuli suvanto jonka jälkeen taas koski.
Olin kahlannut itse vastarannalle ennen suvantoa, liikuimme samaan tahtiin kalastaen eripuolilta rantaa. Vihdoin kiven takaa jysäytti taimen, irtosi kuitenkin heti melkein. Vähän reipas 30cm kala, ei se iso ollut. Vettä alkoi sataa. Olimme tulleet lähes kilometrin alas. Kahlasin toiselle puolelle takaisin, lähdimme evästauolle. Kävelimme parkkipaikalle hakemaan autosta eväät ja senjälkeen viereiselle kodalle.
Muutamia kalastajia oli tullut paikalle. Aamulla oli noussut paikan omistajan mukaan 3 mitallista kalaa ja koskessa pelottelee jokin iso mörkötaimen.
Kello oli 20:00 . Eväät mahaan ja kalastamaan. Rannassa on heittolaituri, josta invalidit voivat kalastaa, sen edessä on muutamia hyvän näköisiä kiventakusia, vaihoin siimanpäähän painavat streamerit, tinselit saivat väistyä. Muutaman heiton jälkeen aivan vastarannan tuntumasta tälläsi taimen! JES, olimme molemmat innoissamme. Janne kaivoi jo puhelinta esiin, että ottaa videokuvaa. Yllättäen kala kuitenkin irtosi, se ehti olla jo kauan kiinni. Kyllä harmitti. Kala lähenteli jo 50senttiä. Samaan aikaan paikalle asteli mies johon tutustuimme aikaisemmin päivällä, perhokalastaja. Kyseli onko tapahtumia ollut, kerroimme äskeisestä tärpistä ja muista tapahtumista. Hän kertoi, yhden kohdan jossa on todella iso taimen, se näyttäytyy aina välillä ja on ollut muutamalla miehellä kiinni, hänelläkin se oli ollut, mutta mitään ei ollut tehtävissä #5 luokan välineillä, kuulemma 5kg kalan painoksi, paljon isompi. Asiallinen kaveri oli, ja jos tätä luet, oli hauska rupatella! Hän lähti ylemmäs ja me jatkoimme alas sillalle asti, tärpittä. Palasimme heittolaiturin kohdalle, mies tuli ylhäältä siihen, oli saanut kaksi tälliä ja kertoi paikan. Menimme ylöspäin ja heitin yhteen paikkaan josta hän oli saanut tällin. Toinen heitto ja aivan tajuttoman kova tälli! Ja heti irti. Mikä nyt on... Kalat eivät pysy kiinni.
Näiltä kohdilta tärppäsi.
Kalastimme kohtaa vielä tarkkaan, kunnes päätimme lähteä reippaasti ylemmäs ja lasketella sieltä alas. Ylhäällä ei mitään tapahtumaa, löysimme sieltä niskan, tarkkailimme sitä, josko näkyisi pintakäyntejä, palasimme kalastaen alas kodalle asti. Söimme loput eväät ja kysyimme muilta kannattaako alemmas mennä? Kannattaa. Alempana on myös kota kosken rannassa. Ajoimme hiekkatietä alaspäin 2km kodan kohdalle, josta aloitimme kalastuksen, saimme täältä muutamia ahvenia kunnes tuli niin pimeä, että perhot oli puskissa kokoajan kiinni. Päätimme lähteä takaisin Karstulaan mökille. Kello oli 03:00. Sovimme jo, että Hilmolle palataan vielä ensikesänä ja tulevaisuudessa. Paikka vakuutti niin hyvin. Puitteet oli hienot, koski on kaunis ja kapea, helppo kalastaa ja muutenkin paikka on hyvin hoidettu, roskia ei ole luonnossa
Mökillä teimme vähän ruokaa ja sen jälkeen nukkumaan. Muutimme reissun suunnitelmia, alkujaan meidän piti myös seuraavana päivänä mennä kalaan johonkin koskelle, mutta päätimme jäädä mökille ja käydä mökin järvessä veneellä, onkimassa ahvenia karikolta. Odotimme iltaan, että tuuli tyyntyi, laitoimme saunan lämpeämään jonkajälkeen onkimaan, järvi oli aivan tyyni. Reissu päättyi hyvin, saimme sangollisen tosi hyvänkokoisia ahvenia ja yöllä kävimme vielä saunassa ja uimassa. Ensikesänä uudestaan!
Ahvenet
Lestijoki
Myös lestijoella olen vieraillut kahteen kertaan. Ensimmäinen reissu heinäkuun lopussa ja toinen elokuun puolessa välissä.
Saaliiksi on tullut vain pieniä ahvenia ja harjuksia. Ensimmäisellä kerralla kalastimme kosket: Hirvikoski, Tornikoski ja Murennuskoski.
Toisella reissulla Kattilakoski ja Niskakoski. Kattilakoskelta sain yhden kirjolohitärpin En rupea reissuja sen enempää kertaamaan . Sen voin mainita, että katkoin ensimmäisellä reissulla Loop Multi vapani.. Ja nyt myöhemmin viimeviikonloppuna tämä kyseinen vapa vietiin onkireissulla, vavan mukana lähti kela, upposiimoineen. Harmittaa todella paljon... Reipas 300e meni sinne niin että hujahti. Pitää kysellä vielä poliisilaitokselta pariin kertaan, oisiko se tuotu sinne.
Tässä muutama kuva Lestijoelta.
Murennuskoskea
Katkennut vapa......
Kattilakoskelta..
Matka Niskakoskelle taittui näin, vavat ikkunasta ulos ja menoksi.
Niskakoski
On sitä kesän aikana muuallakin tullut käytyä kalassa, mutta kerroin nyt vain näistä reissuista.
Ja lopuksi kerrottakoon vielä, että lähes kaikki kuvat ovat otettu puhelimella, ainoastaan Jockfallista on muutama kuva järjestelmäkameralla. On vähän aristanut kantaa järkkäriä tuolla koskilla mukana, joten on pitänyt tyytyä vain puhelimeen, ihan hyvin sillä on pärjätty!
Vielä tulee syksyn aikana raporttia haukireissuista, sekä meritaimenreissuista. Myös syksyn sm-karsinnoista kirjoitan jonkinlaista raporttia. Sitten alkaakin kausi olla ohi ja siirrytään perhonsidontaan.
-Tuomas Hakala
¨
